Livelähetys Schaumansalissa – Verdi: Otello

17.10.2015
20:00

Schaumansali

25 €

Tapahtuman Kotisivu

Jakobstads Konsertsal Ab

Otello

Kapellimestari: Yannick Nézet-Séguin
Ohjaus: Bartlett Sher
Lavastus: Es Devlin
Puvut: Catherine Zuber
Valosuunnittelu: Donald Holder
Projektiointi: Luke Halls
Rooleissa: Aleksandrs Antonenko (Otello), Sonya Yoncheva (Desdemona), Dimitri Pittas (Cassio), Željko Lučić (Iago), Günther Gröissbock (Lodovico)

Giuseppe Verdin Otello-ooppera sai ensi-iltansa Milanossa helmikuun 5. päivänä vuona 1887. Sen jälkeen Verdi sävelsi vielä koomisen opperan nimeltä Falstaff.  Näitä kahta tyystin erilaista oopperaa yhdistää erityisesti kaksi asiaa: molempien libretot kirjoitti säveltäjänäkin kunnostautunut Arrigo Boito (Mefistofele 1868) ja molemmat perustuvat William Shakespearen näytelmäteksteihin. Shakespearen Otellosta Verdin ooppera eroaa selkeimmin siinä suhteessa, että näytelmän ensimmäinen – Venetsiaan sijoitettu – näytös on oopperasta leikattu kokonaan pois. Ilman alkusoittoa tai alun taustoittavaa kuorokohtausta ooppera suorastaan räjähtää käyntiin myrskyllä, josta Otellon alus vaivoin suoriutuu Kyproksen rantaan. Ja kunniakas paluu sodasta muuttuu taisteluksi alhaista juonittelua vastaan. Sillä Otello on tarina mustasukkaisuudesta. Siitä kuinka suuri sotapäällikkö murtuu mustasukkaisuuden voimasta. Sokea usko omaan vänrikkiin, Jagoon, ja kyvyttömyys luottaa omaan vaimoon, Desdemonaan, vie Otellon tuhoon.

Otellon rooli on Verdin oopperoiden vaativin tenorirooli. Rooli vaatii laulajalta paitsi hyvää kestävyyttä myös kykyä näytellä ”äänellä”. Rooli ei sisällä perinteisiä sankariaarioita. Sen sijaan rooli edellyttää Otellon persoonan psykologista sisäistämistä ja hänen tunteidensa välittämistä äänenkäytön keinoin. Otello on läsnä koko ajan oopperan tapahtumissa, ja vaikka hän ei aivan joka kohtauksessa laulakaan, liittyy kaikki oopperassa häneen. Rooli ulottuu sankarillisesta sisääntulosta kauniiseen lemmenduettoon ja epätoivoisista huudahduksista aina raivonpuuskiin asti. Otellon musiikki ei ole perinteistä aarioiden varaan rakentuvaa italialaista 1800-luvun oopperaa, vaan musiikkidraamaa, jossa musiikki ja teksti muodostavat yhtenäisen katkeamattoman kokonaisuuden. Ja kuitenkin musiikillinen ilmaisu on ehdottoman italialaista.