Francesca Caccini: La liberazione di Ruggiero dall’isola d’Alcina
La 20.5 klo. 16.00
Schaumansali, Pietarsaari
Su 21.5 klo. 19.00
Kalliosali, Helsinki
Novia AMK:n barokki- ja klassisen musiikin koulutuksen laulajia:
Päivi Kantola (Alcina)
Anssi Koskela (Ruggiero)
Inkeri Aittola (Melissa)
Jacob Waselius (Nettuno, Astolfo)
Astri Liavåg (Vistola fiume, Una damigella, Dama disincantata)
Veera Hirvaskero (Una damigella, Una delle piante incantate)
Laura Murto (Una damigella, Una delle piante incantate)
Aamu Pulkkinen (Una damigella, Sirena, Uno di Mostri)
Ilona Sirén (Una damigella, Nunzia, Una delle piante incantate, Uno di Mostri)
Anna Hietaneva (Pastore, Una damigella)
Barokkiyhtye:
Jennie Kackur (nokkahuili), Leena Ihamuotila (viulu), Eero Marttila (viola da gamba), Elena Hämäläinen ja Heidi Peltoniemi (sello), Aura Visala (urut), Eero Palviainen (luuttu) ja Anna-Maaria Oramo (cembalo)
Musiikin johto: Kajsa Dahlbäck, Anna-Maaria Oramo
Ohjaus: Lidia Bäck
Valotekniikka: Jakob Granfors
Tuottaja: Tobias Nygård
Liput: 20 € / 15 € (www.netticket.fi)
Avustukset: Svenska kulturfonden, Konstsamfundet
Järjestäjä: Barokkimusiikin koulutuslinja, Ammattikorkeakoulu Novia
Käännös italia – suomi
Översättning italienska – svenska
Tervetuloa esitykseen!
Tervetuloa Francesca Caccinin oopperan La liberazione dall’isola d’Alcina esitykseen! Tämä on ollut meille, Novia amk:n barokkilaulukoulutukselle, laaja projekti. Vuonna 1625 sävelletty ooppera perustuu nimittäin kokonaan resitatiiveihin ja näin ollen aariat loistavat poissaolollaan. Olemme siis työskennelleet hyvin paljon italiankielisen tekstin kanssa ja pyrkineet siihen, että jokaisen sanan merkitys ja affekti (tunnetila) tavoittaisi kuulijan.
Tämä on myöskin keskeinen teema koulutuksessamme; pyrimme siihen, että jokainen opiskelija saa mahdollisuuden kehittää ilmeikkään ja affektirikkaan laulutavan. Barokkilaulukoulutuksessa voi eri tavoin keskittyä historiallisiin esitysperiaatteisiin. Olemme halunneet käsitellä vanhaa musiikkia (15–1800-lukujen musiikki) klassisen lauluäänen lähtökohdista, koska se on opiskelijoidemme tausta. Yleensä käsittelemme kahta konserttikokonaisuutta lukukaudessa, kaikkea englantilaisesta luuttulaulusta varhaiseen 1800-luvun saksalaiseen liediin. Jotta löytäisimme jokaiseen ohjelmistoon oikeanlaisen äänenkäyttötavan, pyrimme käyttämään ajanmukaisia soittimia, kuten luuttua, cembaloa ja fortepianoa. Näin toimien voi, myös klassisella laulutekniikalla, löytää uusia ulottuvuuksia äänenkäyttöön. Laulamme myös paljon kamarimusiikkia, niin laulajien kesken kuin soittajien kanssa. Tällainen kokonaisuus antaa opiskelijoillemme tietynlaisen yleissivistyksen: tutkinnon jälkeen he osaavat käyttää ääniään monella eri tapaa ja he ovat omaksuneet historiallisia esitysperiaatteita, niin teoriassa kuin käytännössäkin.
On suuri etuoikeus saada työskennellä näin hienon ryhmän kanssa, joka tässä oopperaprojektissa on koolla. Kiitos kaikille ihanille opiskelijoille ja kaikille muille tähän esitykseen osallistuville! Kiitos myös projektiamme tukeneille Svenska kulturfondenille ja Konstsamfundetille.
Kajsa Dahlbäck
laulun lehtori, oopperaprojektin johtaja
Ohjaajan mietteitä
Francesca Caccini oli minua muutaman vuoden nuorempi kun hänen oopperansa La liberazione di Ruggiero dall’isola d’Alcina ensi-iltaa vietettiin Firenzen Villa del Piggio Imperialessa 3. helmikuuta 1625. Se oli ylenpalttinen tapahtuma korkea-arvoisille kutsuvieraille. Ooppera oli tilausteos puolalaisen prinssin kunniaksi eikä silloin tehty mitään kompromisseja tuotannon koon tai sisällön osalta. Silloin esityksessä oli muun muassa hevosbaletti yleisöä ihastuttamassa teoksen loppupuolella.
Caccinilla oli oopperaa säveltäessä jo pitkä ura takanaan. Ooppera voitti suuren suosion ja oli aikanaan ensimmäinen ooppera, jota esitettiin Italian ulkopuolella Varsovassa vuonna 1628. Silti juuri tämä, hänen kaikista teoksistaan, säilyy tähän päivään ja tämä on ensimmäinen kerta kun Francescan oopperaa esitetään maassamme. Ei ole yllättävää, että asia seuraa tuttuja kaavoja muidenkin säveltäjien osalta; tämä lähinnä osoittaa niitä rakenteita jotka ovat vieneet taidehistoriaa eteenpäin. Olen kiitollinen siitä, että yhdessä tämän työryhmän kanssa olen saanut tuoda tämän historiallisen helmen eloon. Toivon, että työmme saa olla osana trendiä nostaa esille niitä teoksia ja ihmisiä, jotka olisivat ansainneet esiinnoston jo aikoja sitten mutta eivät sitä saaneet.
Haluan antaa kiitokseni koko työryhmälle intohimoisesta ja uteliaasta työstänne. On ollut antoisaa, nautinnollista ja opettavaista saada työskennellä teistä jokaisen kanssa.
Lidia Bäck
ohjaaja
SYNOPSIS
PROLOGI
Meren jumala Nettuno kutsuu veden jumalat ylistämään tärkeää vierasta, Sarmatian (nyk. Puolan) kruununprinssiä. Vistola-joen henki ja muut jumalat pyytävät apua ylistykseensä Apollolta, minkä jälkeen Nettuno alkaa kertoa soturi Ruggieron tarinaa.
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS
Velhotar Melissa saapuu Alcinan saarelle aikeenaan vapauttaa Ruggiero pahan Alcinan kynsistä. Alcina on lumonnut Ruggieron ja houkutellut tämän kauas todellisen rakastettunsa Bradamanten luota. Alcina on loihtinut itsensä nuoreksi ja kauniiksi, ja hänen lumouksensa myötä Ruggiero on unohtanut Bradamanten. Melissa uskoo, että Ruggieron tehtävä on jatkaa soturien sukua Bradamanten kanssa eikä luottaa Alcinan valheelliseen, intohimoiseen rakkauteen.
TOINEN NÄYTÖS
Ruggiero ja Alcina viettävät aikaa Alcinan palatsissa vannoen rakkautta toisilleen. Ympärillä käyskentelevät Alcinan hovineidot, ja saarella asuvat myös Alcinan entiset rakastajat kasveiksi noiduttuina. Alcina lähtee hoitamaan valtakuntaansa ja jättää Ruggieron nauttimaan saaren ihanuuksista. Pastore ja Sirena vierailevat Ruggieron luona kertoen rakkauden iloista ja hyveistä, minkä jälkeen Ruggiero vaipuu uneen. Melissa saapuu paikalle ja herättää Ruggieron. Velhotar soimaa Ruggieroa Alcinan lumoihin lankeamisesta ja kehottaa häntä palaamaan soturiksi. Ruggiero havahtuu lumouksestaan ja päättää jättää Alcinan. Lumotut kasvit valittavat kohtaloaan ja anelevat, että Ruggiero auttaisi heitä. Melissa lupaa vapauttaa kasvit ja poistuu Ruggieron kanssa. Alcina saapuu ja huomaa Ruggieron jättäneen hänet, mikä saa hänet pois tolaltaan. Viestintuoja Nunzia tuo Alcinalle lisää ikäviä uutisia: hän kertoo nähneensä Ruggieron Melissan kanssa ja että Ruggiero muistaa nyt rakkautensa Bradamanteen ja aikoo hylätä Alcinan. Kun Ruggiero tulee paikalle, Alcina hovineitoineen yrittää vielä saada Ruggieroa jäämään, mutta turhaan. Alcina poistuu raivostuneena. Ruggiero iloitsee vapaudestaan ja pyytää Melissaa pelastamaan kasveiksi lumotut ihmiset.
KOLMAS NÄYTÖS
Alcina palaa loihtimiensa hirviöiden kera ja uhkaa kostaa Ruggierolle kokemansa vääryyden. Melissa vakuuttaa pelastavansa kaikki, sillä hänen voimansa ovat mahtavammat kuin Alcinan. Melissa saakin hirviöjoukon puolelleen, ja Alcina ymmärtää, ettei kohtalo ole hänelle suotuisa. Hän myöntää tappionsa ja pakenee paikalta. Tämän myötä kasveiksi noidutut ihmiset vapautuvat lumouksestaan. Astolfo, Bradamanten serkku ja Englannin kuninkaan poika, sekä lumouksesta herännyt neito valittavat kohtaloaan. Melissa lohduttaa heitä ja kutsuu kaikki iloitsemaan yhdessä. Lumouksesta vapautetut ritarit ja neidot laulavat iloiten siitä, että kaikki päättyi onnellisesti. He ylistävät myös kauniiden toscanattarien uskollista omistautuneisuutta.
Anna Hietaneva ja Aamu Pulkkinen
Francesca Caccini
Francesca Caccini (1587–1641 jälkeen) oli italialainen säveltäjä, laulaja, luutisti, runoilija ja musiikinopettaja varhaisbarokin aikakaudella. Hänen ainoaa säilynyttä näyttämöteostaan La liberazione di Ruggiero dall’isola d’Alcina pidetään yleisesti ensimmäisenä naispuolisen säveltäjän oopperana. Caccini kasvoi ja työskenteli Firenzessä Medici-suvun muusikkona isänsä Giulio Caccinin jalanjäljissä.
Francescan kasvava maine toi hänelle työtarjouksia kuningas Henrik IV:n hovista vuonna 1605 ja prinsessa Margherita della Somaglia-Perettiltä, kardinaali Montalton kälyltä, jotka molemmat tarjosivat huomattavaa palkkiota ja myötäjäisiä. Hän jäi kuitenkin Firenzeen Toscanan suurherttua Ferdinando I:n käskystä ja palveli Medicin hovin suojeluksessa vuosina 1607–1627.
Caccinin säilyneistä teoksista merkittävimpiä lienevät: Il primo libro delle musiche a una e due voci, kokoelma 32 laulua ja neljä sopraanon ja basson duettoa, sekä hänen oopperansa La liberazione di Ruggiero dall’isola d’Alcina, joka kantaesitettiin 3. helmikuuta 1625 Firenzen Villa del Poggio Imperialessa.
La liberazione di Ruggiero:n tarina on peräisin 1500-luvun runoilija Lodovico Arioston romanttisesta eepoksesta Orlando furioso. Teoksen tilasi Itävallan arkkiherttuatar Maria Magdaleena ja sen syntyaihe oli Ruhtinas Władisławin karnevaalivierailu vuonna 1625. Teos miellytti Władisławia niin paljon, että hän tilasi Caccinilta kaksi uutta oopperaa, joista kumpikaan ei ole säilynyt.
Ilona Sirén
Musiikkielämä 1600-luvun alun Italiassa
Nykyisen Italian valtion alue koostui 1600-luvun alussa lukuisista ruhtinaskunnista, jotka kilpailivat keskenään musiikkielämänsä rikkaudella niin maallisen kuin hengellisen musiikin saralla. Tämä kilpailu mahdollisti valtavan dynaamisen musiikillisen kehityksen. Elettiin musiikillista murrosta renessanssista barokkiin ja juuri Italiassa keksittiin uuden barokkityylin keskeiset muodot kuten ooppera, monodia (=säestetty yksiäänisyys) ja basso continuo (=tapa säestää melodiaa sointumerkeistä bassosta lukien). Renessanssiajan tyylissä teksti oli alisteinen musiikin säännöille ja moniäänisissä teoksissa jokaisen äänen tuli liikkua itsenäisesti. Barokkityylissä haluttiin nostaa teksti ja tekstin tunneilmaisu keskiöön alistamalla muut äänet melodian säestykseksi. Monodian keksijänä tunnettu Giulio Caccini (1545–1618) kirjoitti: musiikki on ”puhetta, vasta sitten rytmejä ja säveliä”.
Anssi Koskela
Firenze taide-elämän keskuksena
Francesca Caccinin kotikaupunki, Firenze, oli renessanssin kehto. Renessanssin ajattelulle oli tyypillistä antiikin arvojen sekä kirjallisuutta että kuvataiteita koskevien kauneuskäsitysten ihailu. Ei ollut ihme, että vanhan ajan taidetta ja sivistystä alettiin ihailla ja jäljittellä. Antiikin ajan mytologiat ja jumaltarustot nousivat taiteessa sakraalien aiheiden rinnalle.
Poliittisesti ja taloudellisesti vahvana kaupunkina Firenze oli tuon ajan läntisen maailman mahtavimpia, suurimpia ja vauraimpia kaupunkeja. Sinne keskittyi paavi- ja pankkiirisukuja, vauraita kangaskauppiaita, taitavia käsityöläisiä ja taiteilijoita. Korkea taiteen kehittämisen ilmapiiri mesenaatteineen ja parhaine ajan taiteilijoineen loi edellytykset taideilmaisun monipuoliselle kehittymiselle niin teknisesti kuin sisällöllisestikin.
Kuvataiteessa varhaisbarokin aikana jatkettiin renessanssiajan tyyliin antiikin tarustojen kuvitusta. Sakraalit aiheet kuvattiin inhimillisen kokemuksellisesti. Veistoksissa ihmisvartalon kauneuden ihannointi on helposti havaittavissa, renessanssiajan sisäänpäin kääntynyt hiljaisuus vapautuu liikkeeksi, dynaamisuus ja eloisuus nousevat kuvapintojen sommittelussa merkityksellisiksi.
Francesca Caccinin oopperan juoni myötäilee kerronnallaan hienosti ajalleen ihanteellisia antiikin jumaltarustoja. Cacciniakin tukeneen Medici-suvun omistaman Palazzo Pittin yhteydessä olevassa Boboli-puistossa, Giardini di Bobolissa, voi kohdata suihkulähteen veistoksen keskeisimpänä hahmona Nettunon. Uffizin salin seinäfreskoista voi löytää merihirviöitä ja monstereita osana karttakuvitusta. Myös useisiin Uffizin taidekokoelman allegorisiin maalauksiin on sisällytettynä kolme sulotarta, jotka tuovat mieleen oopperan damigellet.
Ajan taideihanteet ja aiheet nousevat havainnollisesti esiin niin Caccinin oopperan käsikirjoituksessa kuin ajan kuvataiteessa ja sen aiheissa.
Laura Murto
Mesenaatit ja Medicin suku
Mesenaatti on henkilö tai taho, joka tukee ja suosii taitelijoita, yleensä taloudellisesti. Jo antiikin aikana, mutta erityisesti renessanssiajasta eteenpäin on mesenaateilla ollut tärkeä rooli nykyisen Italian alueella tuotetun taiteen tukijoina. Mesenaatteina toimivat esimerkiksi herttuakuntien ja kaupunkien hallitsijat sekä muut rikkaat ja vaikutusvaltaiset sponsoroiden taiteentekijöitä ja tilaten teoksia. Alueiden välillä vallitsi kilpailu, ja taidetta rahoitettiin osittain oman aseman ja maineen pönkittämiseksi. Kirkko oli myös merkittävä mesenaatti, joka rahoitti erityisesti uskonnollista taidetta. Koska työvälineet ja materiaalit olivat kalliita, oli tavallista, että varsinkin kuvataiteilijat työskentelivät ainoastaan tilauksesta. Vaikka mesenaatit mahdollistivat taiteen tekemisen, saattoi tilaajalla toisaalta olla teoksen suhteen hyvinkin yksityiskohtaisia toiveita, joiden puitteissa taiteilijoiden oli työskenneltävä.
Ruhtinassuku Medicien kaupankäynnillä ja pankkitoiminnalla hankittu vauraus suosi taiteita renessanssin ja barokin ajan ja on tuottanut runsaasti päiviimme säilynyttä musiikkia ja muuta taidetta. Medicit ovat tukeneet kaikkia merkittävimpiä renessanssin ja barokin ajan taiteilijoita, kuuluisimpana Michelangeloa. Runous, musiikki, kuvataide ja arkkitehtuuri ovat säilyneet Firenzen vetovoimaisena aarteena. Medicien ruhtinassuvun taidekokoelmat ovat esillä mm. Uffizin galleriassa. Oopperamme säveltäjä Francesca Caccini kuului Medicien hovin parhaiten palkattuihin muusikoihin.
Inkeri Aittola (kappale 1), Päivi Kantola (kappale 2)
Francesca Caccinin oopperan damigelleja muistuttava kolmen veistoksen kokonaisuus Uffizin kokoelmissa:
italialaisen kuvanveistäjän Domenica Trentacosten kolme sulotarta. Kreikkalaisessa mytologiassa sulottaret eli khariitit olivat viehätysvoiman, kauneuden ja hedelmällisyyden jumalattaria, jotka olivat jumalatar Afroditen seuralaisia. Yleensä heitä kuvataan olevan kolme: nuorin Aglaia, Eufrosyne ja vanhin Thaleia. Roomalaisessa mytologiassa heidät tunnetaan nimellä graatiat.Kolme sulotarta ovat suosittu aihe taiteessa. Antiikin veistosten ohella aihetta on tulkittu varsinkin renessanssin aikana. Tunnettuja ovat mm. Canovan, Rafaelin, Rubensin ja Botticellin teokset. Suomalaisista taiteilijoista mm. Unto Pusa, Harry Kivijärvi ja Olavi Lanu ovat tulkinneet aihetta.
Ville del Poggio Imperiale
Teksti ja kuvat: Laura Murto
Concerto delle donne
Concerto delle donne tarkoittaa 1500- ja 1600-lukujen taitteen Italiassa kukoistanutta naislauluyhtyeiden virtuoottista laulutyyliä. Aikaisemmin madrigaaleja eli italialaista maallista, usein moniäänistä laulumusiikkia sävellettiin tyypillisesti yksinkertaiseen tyyliin, sillä niitä esittivät lähinnä aateliset amatöörimuusikot. 1580-luvulla alkoivat yleistyä aatelisten mesenaattien tukemat ammattilauluyhtyeet, joissa lauloi korkeasti koulutettuja muusikoita. Tämä ammattimuusikkouden kehittyminen mahdollisti monimutkaisemman, runsaasti koristellun ja virtuoottisuutta vaativan lauluyhtyemusiikin säveltämisen. La liberazione di Ruggiero -oopperassa tyyliä edustavat kolmen damigellen (neidon) kepeät ja koristeelliset canzonetat, jotka kuvailevat briljantisti rakkauden iloja ja ihanuutta.
Veera Hirvaskero