HUOM! Tapahtuman päivämäärä on jo vanhentunut.

RUSK Live Stream: Less Is More – A Prayer

21.11.2020
19:00 – 20:00

Online

Ilmainen pääsy

Tapahtuman Kotisivu

Jakobstads Sinfonietta / Pietarsaaren Sinfonietta

 

Mellersta Österbottens Kammarorkester / Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri / Ostrobothnian Chamber Orchestra

Dir. / joht. / cond. Anna-Maria Helsing

 

Trad.: Jewish Prayer, solo

Tomas Djupsjöbacka, cello/sello

 

Wojciech Kilar (1932 – 2013): Orawa (1986), för stråkorkester / jousiorkesterille / for string orchestra

 

Giya Kancheli (1935 – 2019): Stilles Gebet (Silent Prayer) (2007), för violin, cello, elbas, vibrafon, stråkorkester och ljudband / viululle, sellolle, sähköbassolle, vibrafonille, jousiorkesterille ja ääniraidalle  / for violin, cello, electric bass, vibraphone, string orchestra and tape

Elina Vähälä, violin/viulu, Tomas Djupsjöbacka, cello/sello, Marcus Söderström, elbas/sähköbasso/electric bass, Antti Suoranta, slagverk/lyömäsoittimet/percussion & Mellersta Österbottens Kammarorkester / Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri / Ostrobothnian Chamber Orchestra

 

Kristina Lugn (1948 – 2020): Du ska få ett panoramafönster

Johan Fagerudd, diktläsning/runonlausunta/recitation

 

Edward Elgar (1857 – 1934): Introduction & Allegro, op. 47 (1905), för stråkkvartett och stråkorkester / jousikvartetille ja jousiorkesterille / for string quartet and string orchestra

Meta4: Antti Tikkanen, violin/viulu, Minna Pensola, violin/viulu, Atte Kilpeläinen altviolin/alttoviulu/viola, Tomas Djupsjöbacka, cello/sello

WTC – World To Come

John Adams on joskus virheellisesti leimattu minimalistiksi. Hän hyödyntää epäilemättä minimalismin aineksia, mutta se on vain yksi värisävy hänen ilmaisullisella paletillaan. Adamsin musiikille on tyypillistä ennen kaikkea usein voimakkaan ilmeinen rytminen draivi ja näin on varsinkin niin lyhyessä kuin iskevässäkin orkesterikappaleessa Short Ride in a Fast Machine – tässä kuultuna sovituksena nelikätiselle pianolle.

Rebecca Clarke jakoi elämänsä Englannin ja Yhdysvaltojen välillä. Hän on naissäveltäjien keskuudessa viime vuosisadan keskeinen pioneeri. Hänen valikoiva ja oivallinen tuotantonsa on saanut osakseen uutta kiinnostusta viime aikoina. Hän oli myös yksi aikansa merkittävimpiä alttoviulisteja ja sävelsi omalle soittimelleen muun muassa erinomaisen hienon sonaatin sekä elegisen teoksen Passacaglia on an Old English Tune – sävelmästä kunnian saa yleensä säveltäjäsuuruus John Dowland.

Missy Mazzolin ennakkoluulottoman rohkeasti tyylisyntetisoidussa teoksessa Still Life with Avalanche – jossa on tunnetusti vaikea lyömäsoitinstemma – sai tieto läheisen sukulaisen yllättävästä kuolemasta musiikin yhtäkkiä muuttamaan suuntaansa, kun taas paikoin harmonisen levoton hidas osa Amy Beachin viulusonaatista on luonteeltaan vuoroin repivä, vuoroin lohduttava.

Steve Reichin teoksessa WTC 9/11 elektroninen elementti on nerokkaasti integroitu jousiosaan ja kuulemme muun muassa katkelmia lennonjohdon ja silminnäkijöiden puheesta, johon soittimet reagoivat. Mautonta äkkikuolemalla mässäilyä? Itse asiassa ei. Temaattinen näkökulma on tärkeä, esitys luova ja vaikka Reichin estetiikan tunteville moni asia on tuttu, hänellä on kuitenkin kyky yllättää, minkä ansiosta musiikki saa kuulijasta otteen yllättävällä tavalla.

Mats Liljeroos

 

The Five Chords That Shook My World

Pianisti Emil Holmström puolestaan kantaesittää Philip Glass -kunnianosoitukseni The Five Chords That Shook My World. Se on taiturilliseksi äityvä fantasia  Glassin ’Einstein on the Beach’ -oopperan avaruusaluskohtauksen soinnuista.

Juhani Nuorvala

 

Less is More – A Prayer

Kuvitelkaa mielessänne Philip Glassin ja Béla Bartókin synteesi – olette melko lähellä Wojciech Kilaria, puolalaista säveltäjää, joka on tunnettu elokuvamusiikistaan (mm. The Pianist), ja jonka jousiorkesterikappale Orawa on saanut nimensä ja inspiraationsa samannimiseltä, Puolan ja Slovakian välillä sijaitsevalta rajaseudulta. Itseään toistavaa, kyllä, mutta rytmissä ja melodiikassa on kekseliäitä painopisteen siirtymiä.

Georgialainen Giya Kancheli oli yksi aikamme persoonallisimmin koskettavista säveltäjistä, jonka musiikki hipoo ajoittain pärtmäistä meditatiivista laatua, lyöttäytyen hurjalla tavalla kiehuvien tunteiden joukkoon. Hän luo usein, kuten Mstislav Rostropovitšille ja Gideon Kremerille omistetussa teoksessaan Stilles Gebet, näennäisesti yksinkertaisin menetelmin maagisen tunnelman ja lapsen ääni antaa kokonaisuudelle hieman epätodellisen, toisen ulottuvuuden.

Elgarilla ei ollut mitään suuria oratorioita ja sinfonioita vastaan, mutta hän oli myös lyhyen muodon mestari. Rakastetussa jousiserenadissaan hän tyytyy kymmeneen minuuttiin ja Introduction & Allegrosta hän selviää erinomaisesti neljässätoista minuutissa. Kappale on eräänlainen kunnianosoitus barokin concerto grossolle, jossa jousikvartetti aika ajoin sulautuu jousiyhtyeeseen ja hurjapäinen fuuga vuorottelee tyypillisen elgarmaisen ilmeikkään melodiikan kanssa.

Mats Liljeroos